Aivan täysi romuauto vai oliko ?
1964 Impala on ollut omana haaveena jo teini-iästä lähtien. 80-luvun lapsi eli N.W.A biiseillä oli varmasti osuutta asiaan 🙂
Impala on lähtöisin ilmeisesti Ahvenanmaalta. Se tuli eteen huutokaupassa ja meillä kävi tuuri, kun oma huutomme voitti ja saimme sen asialliseen hintaan.
Mutta mitä paljastui ? Yllätys oli oikeasti todella suuri. Alta löytyi takakylkiä ja takaluukkua lukuun ottamatta kohtuu suorakylkinen ja ehjä auto. Em osatkin olisi olleet korjattavissa, mutta kuitenkin sen verran monta paikkaa olisi tullut että hankittiin uudet kyljet ja luukku AMD valikoimasta.
Tavoitteena oli tehdä tästä hieno käyttöauto, jolla oikeasti viitsii ajaa eikä tätä tarvitse säilyttää´lasipurkissa takanreunalla´.
Lähtökohtana oli telalla mattamustattu Impala joka piti ensitöikseen ilmajousittaa .
Aika nopeasti todettiin, että jollakin oli ollut reilusti ylimääräistä pakkelia ja maalia sekä myös aivan liikaa aikaa niiden levittämiseen. Impalassa oli reilun ylikittauksen lisäksi 14 kerrosta maalia!
Takakyljet oli sen verran loppu, että päätettiin tilata uudet kyljet ihan ajan ja vaivan säästämiseksi.
Myös lopputulos on todennäköisesti parempi, koska korjattavaa olisi ollut kohtuuttoman paljon.
Uusi AMD kylkipala odottaa sovitusta. Oman kokemuksen mukaa nämä istuvat kohtuullisen pienellä vaivalla suhteessa edullisempiin versioihin.
Myös sisälokasuojissa oli korjattavaa sekä koska vanteeksi tulossa 14×7 reverse pinnavanne on lokasuoja matalalle mentäessä turhan ahdas. Sisälokasuojaa on siis muokattu pintapellin muotoon jotta tilaa olisi enemmän.
Uusi kylki paikallaan….ja sovitus jatkuu koska ei nämä mene sittenkään ihan suoraan 🙂
Noin 15 tunnin sovituksen jälkeen, pala saatiin viimein hitsattuna paikoilleen ja nyt se alkoi istumaan melko hyvin.
Uusista osista on hiottu varastomaali pois koska koko auto tullaan maalaamaan epoxilla kauttaaltaan.
Itse olen vetänyt epoxin aina suoraan puhtaalle pellille.
Impala vihdoin epoxi maalattu ja pohjatyöt voi alkaa. Alkusilmäyksellä kärsivällisyys näyttää että peltitöissä palkitaan, sillä kovin kummoiset kittitalkoot tästä ei ole tulossa.
Toki asiaan vaikuttaa myös jo valittu väri eli mattahopea, joka ei vaadi pienempien “väreiden” poistamista pinnasta.
Auto kävi maalarilla ja lopputulos miellyttää omaa silmää. Myös Autoverhoomo TICABO:sta saatu ensimmäiset osat sovitusta varten. Kontrasti juuri toivottu, kirkkaan punainen ja kirkas hopea vaan sopiin yhteen.
Pakko myöntää että verhoilun laatu 100% priimaa. Tässä kohtaa tehdään vielä viimeisiä merkkailuita, jotta saadaan selkänojan /istuinosan saumat jatkumaan asiallisesti.
Sitten välissä moottoria.
Moottori siis tehdasuusi GM Performace 350 joka 290 hevosvoimainen versio, peltisarjat ja Edelbrock imusarja ei muita “virityksiä”
Samalla asennettiin uuden moottorin kaveriksi myös tehdas uusi B&M TH350 vaihteisto.
Esimmäistä kertaa pihalla 95% koottuna, vielä listojen ja luukkujen sovitusta sekä sisustan kasausta.
Tässäpä vielä muutama kuva lopputuloksesta joka on todella asiallisessa käyttö kunnossa.
